
Vaalien lähestyessä
ja luottamustehtävissäni, olen
viimeaikoina tullut monesti miettineeksi AY-liikkeen
perimmäistä tarkoitusta.
Meidän aatteemme ei voi olla omaan
pussiin ahnehtiminen, äkkirikastuminen ja vielä
vähemmän kateus, josta joskus
työläisiäkin syytetään.
AY-liikkeen voima on sen jäsenten
yhtenäisyydessä ja
perustuu heidän solidaarisuuteensa kaikkia
työläisiä kohtaan.
Yhteisten etujen puolustaminen on vastuullamme. Yhteiseen
etuun kuuluu heikommassa asemassa olevien tinkimätön
puolustaminen. Koska eduskunta on ylin
päättävä elin
tässä maassa, on
ay-väen ja tavallisen duunarin oltava mukana siellä
laatimassa ja säätämässä
lakeja kansalaisten parhaaksi. Siksi olen lupautunut ehdokkaaksi vuoden
2007
eduskuntavaaleissa.
Olen lapsuudestani saakka kasvanut sisään
työväenaatteeseen
Työväen urheiluliiton ja oman seurani Vaasan
Tovereiden kautta, jossa
joukkuehenkisyys ja toisten huomioon ottaminen tuli selväksi
painisaleilla ja
kilpailuissa, sekä myöhemmin muunlaisessa
seuratoiminnassa, sen johtokunnassa
ja puheenjohtajana.
Hyvää koulutusta
yhteispelistä sain ammattikoulun ja
armeijan jälkeen rauhanturvajoukoissa Libanonissa.
Siellä oppi rauhantyön tarpeellisuuden ja
näkemään, että
keinoja ihmisten auttamiseksi on. Kuuden vuoden kokemus osaston
luottamusmiehenä Wärtsilän
varaosavarastossa on ollut koulu, jossa olen saanut oppia,
välillä kantapäänkin
kautta, työelämänkovuuden ja sen
ongelmat.
Tämä kaikki on sitä
tärkeätä henkistä
pääomaa, tietoa ja
taitoa, jonka uskon olevan avuksi tulevaisuudessa, missä
ikinä työskentelenkin.
Vaasan
kaupungin valtuuston ja varhaiskasvatus- ja
perusopetuslautakunnan jäsenenä olen opiskellut
muutaman vuoden päätöksenteon
kiemuroita ja saanut kokea, että vain yhteispelillä
voi yksilönä vaikuttaa
asioihin ja kantaa vastuuta ihmisten hyvinvoinnista.
Kaiken toiminnan
edellytyksenä on, että perusasiat kuten
koti, ystävät ja terveys ovat kunnossa ja tukena
mahdollistaen menossa ja valppaana olemisen, jonka
vaikuttamisessa mukana oleminen vaatii. Myös hyvät
harrastukset pitävät mielen
virkeänä. Painisalilla harjoituksia
pitäessä 4-7 vuotiaille pojille täytyy
unohtaa kaikki muu.. Kun
taas
autotallin rauhassa korjaa Kuplavolkkarin moottoria, niin mieli
rauhoittuu ja
siihenkin pitää keskittyy täysin. Joskus
tietysti mieluusti viettäisi
aikaansa enemmän vaimon ja
3-vuotiaan Petrus poikansa kanssa kuin istuisi kokouksissa.
Me tarvitsemme duunareita ja
tavallisia kansalaisia mukaan
päätöksentekoon, sillä vain he ovat
omien asioidensa asiantuntijoita. Siksi
valitsemme vasemmistolaisia aitoja duunareita myös eduskuntaan.
Pekka Mäenpää